Suomessa luonnonsuojelua valvova elin on ELY-keskus ja sen paikalliset toimistot. Luonnon monimuotoisuutta turvataan suojelemalla ja hoitamalla metsiä ja luontoalueita. Maankäytön suunnittelussa otetaan myös huomioon luonnon lähtökohdat ja tarpeet. Lähes kaikki Suomessa olevat luonnonsuojelualueet ovat Metsähallituksen omilla mailla ja niitä käytännössä hoitaa Metsähallituksen Luontopalvelut. Luontopalveluiden vastuulla ovat luontotyyppien, lajien sekä kulttuuriperintökohteiden suojelu. Metsähallitus hoitaa kohteita yhteistyössä museoviranomaisten kanssa. Muutamat kohteet liittyvät Metsähallituksen omaan historiaan, lähinnä metsätalouteen. Luonnonsuojelulla itsellään tarkoitetaan kaikkea sitä toimintaa, minkä tavoitteena on eliölajien, luontotyyppien sekä luonnon monimuotoisuuden ja kauneuden säilyttäminen. Varsinaisen suojelu voi sitten kohdistua eliölajeihin, elinympäristöön, luontotyyppiin tai vaikkapa muistomerkkiin. Luonnonsuojelu on hieman eriasia kuin ympäristösuojelu, joskin ne ovat rinnakkaisia käsitteitä. Luonnonsuojelulla pyritään ehkäisemään ihmisen aiheuttaminen muutosten määrää luonnossa ja pyritään samalla palauttamaan ihmisen toiminnan tuhoamia osioita entiselleen. Luonnonsuojelussa tyypillisesti keskitytään nimenomaan ihmisen aiheuttamiin uhkiin ympäristön muutoksissa ja tuhoutumisessa, saasteissa, roskaantumisessa yms.
Luonnonsuojelu ja laki
Suomessa luonnonsuojelusta määrää Luonnonsuojelulaku vuodesta 1996. Lain tavoitteena on ylläpitää luonnon moninaisuutta, luonnonkauneutta ja maisema-arvoja. Sen tarkoituksena on myös tukea luonnonvaroja ja luonnonympäristön kestävää käyttöä, luonnontuntenukset ja luonnonharrastuksen lisääminen sekä luonnontutkimuksen edistäminen. Luontoharrastuksena on kuitenkin kaksipiippuinen asia, sillä jokainen suomalainen ei voi ottaa luontoa harrastukseksi, sillä luonto ei sitä kuormitusta kestäisi ja silloin periaatteessa hyvä harrastus kääntyisi itseään vastaan. Alueellisesti ohjaava ja valvova ylin on ympäristöministeriö ja kunnat ovat velvoitettuja edistämään oman alueensa suojelua.
Luonnonsuojelualueet
Suomessa on erilaisia luonnonsuojelualueita. Näitä ovat kansallispuistot, luonnonpuistot ja muuta suojelualueet. Kansallispuisto on valtion omistama laue ja sen vähimmäispinta-ala on 1000 hehtaaria. Sen käyttö on säädetty lailla. Suomalaisessa kansallispuistossa saa liikkua järjestyssääntöjä noudattaen. Luonnonpuistokin on valtion omistama alue ja sen alueen merkitys on luonnonmukaisen kehityksen turvaaminen, tieteellinen tutkimus tai opetus. Luonnonpuistossa saa liikkua vain merkityillä reiteillä. Näiden kahden alueryhmittelyn lisäksi Suomessa on lehtojensuojelualueita, soita ja vanhojen metsien suojelualueita. Lapisssa on 12 erämaalailla perustettua erämaa-aluetta, jotka eivät ole luonnonsuojelualueita mutta joiden tarkoituksena on säilyttää alueen erämaaluonne.
Luonnonsuojelun historiasta
Luontoa on varmaan ihmisen toimesta suojeltu satunnaisesti jo tuhansia vuosia sitten mutta moderni luonnonsuojelu aate on peräisin 1800-luvun Britanniasta. Siellä alkoi eläinsuojeyhdistykset ja luontoharrastus, josta sitten kehittyi varsinainen luonnonsuojelu. Suomessa luonnonsuojelu liitettiin kansallismielisyyteen, elimmehän niihin aikoihin vaikeita aikoja.
Nykyaikainen luonnonsuojelu tapahtuu pitkälti lakien ja velvotteiden kautta. 2000-luvulla kunnat ja yritykset ovat velvoitettuja entistä enemmän valvomaan omaa toimintaansa ja toimivan ympäristötietoisesti. Tutkimusten mukaan viime vuosina myös nuorten ajatukset ympäristönsuojelua kohtaan ovat olleet entistä myönteisempiä vaikkei varsinaisia aktiivisuojelijoita ole lisää tullutkaan.